Epätietoisuudessa

Kotona Suomessa kökötetään yhä ja edelleen, kun ei ole tullut vieläkään tietoa seuraavasta työvuorosta. Ei ole oikein tietoa että minne siis seuraavaksi lähtee tämä lentoemo. Monestihan on vielä niin, että tulee lennettyä jonnekin hienoon paikkaan, mutta eihän sinne sitten ehdi mitenkään jäädä kun lähdetään melkein samoin tein takaisin tai jonnekin kolmanteen paikkaan.

Rankkaa duunia. Ja ne ainaiset nousut ja laskut, eihän niistä kroppa hirväesti tykkää. Ja silti pitää olla edustava, ja jos vähäksikin aikaa lakkaat hymyilemästä, niin heti ajatellaan, että tuopa se nyt on kurttunaama, eikö täällä parempaa palvelua saa ja sitä rataa. Hermo menee sellaiseen. Mutta nyt siis kotona puuhaillaan ja odotellaan että puhein soi, tämä nyt on vähän tällainen poikkeustilanne tuon työnantajan sähläilyjen takia. En voi mennä yksityiskohtiin, koska se ei olisi sopivaa eikä ehkä laillistakaan.

Mutta tälläistä tämä nyt sitten on tämä lentoemon elämä. Odotellaan ja odotellaan. Ja sitten kun lähdetään, niin sitten todellakin lähdetään ja lennellään tuolla taivaalla 10 kilometrin korkeudessa. On se hienoa. Kaipaan jo töihin.

Kotikokkina vaihteeksi

Tällä kertaa taas Suomesta kirjoitellaan, mutta silti hiukan samalla aiheella kuin viimeksi, eli ruoalla. Nälkähän on ikuinen kiusa ja siunaus ihmiselle. Nälän sammuttaminen on hauskaa kun on lautasella hyvää ruokaa edessä, eikö niin? Tänään olen päättänyt tehdä intialaista kevyttä – ei siis tulista – ruokaa, jonka nimi on Korma.

Täytyy vähän nolona tunnustaa, että ostin sellaisen kaupan valmispurkin, johon vain lisään kanan ja sitten vielä vähän punaista paprikaa kun sattui sellaista jääkaapin pohjalta vielä syömäkelpoisena löytymään. Joten sellaiset kokkailut tänään tiedossa, aivan kohta itse asiassa. Maha jo kurniikin. Kiva olla välillä taas kotona. Ihme ettei silti alkanut tehdä kotimaista ruokaa tehdä niin kuin karjalanpaistia tai läskisoossia ja hernekeittoa tai jotain siihen suuntaan, no makaronilaatikko kyllä maistuisi, mutta ehkä sitä sitten vaikka huomenna.

Tänään siis kormaa, johon tulee kookosmaitoa ja hyviä intialaisia mausteita. En minä niitä kaikkia mausteita ulkoa muista, eikö niihin kaikkiin tule suunnilleen se, mitä siellä curry-sekoituksessa valmiiksi jo on? No niin, nyt hellan äären, heippa hei.

Pasta Salsicciaa pöytään

No nyt oli niin kiva yllätys hotellissa, että oli tällainen aika yllättävä ja harvinainen ratkaisu, että oli huoneessa oma liesi. Olen nyt täällä Italiassa, ja tämä onkin vähän tällainen erikoinen hotelli. Mutta kaipa italialaiset niin rakastavat ruokiaan, että pitää saada hotellissakin mamma mian kokata.

Joten vapaan iltapäivän ratoksi minä tyttö kävinkin tuossa leipäkaupassa ja lihakaupassa vähän ostoksilla ja tuli siinä sellaisella ralli-italialla vähän vaihdettua lihavan kokin kanssa vähän ruokaohjeitakin. Sieltä sainkin sitten idean kokata vähän Pasta Salsicciaa elikäs raakamakkaralla höystettyä pastaa. Ja tällaista raakmakkaraahan en ole ikinä kokeillujt, joten jo oli aikakin.

Tässä on kai eri koulukuntia, että laitetaanko makkara kokonaisena uuniin tai pannulle vai leikelläänkö ensin. No minä tein niin, että laitoin koko pötkylän raakana kuumalle pannulle ja paahdoin värin pintaan. Sitten makkara jäähtymään ja paloiksi. Sitten pasta olikin tässä vaiheessa jo keittynyt al denteksi, joten öljyä sekaan, pieni loraus tomaattikastiketta, chiliä ja valkosipulia, ja siinähän meillä olikin annos jo valmiina.

Ah, ikuinen Rooma

On se aikamoista tämä lentoemon elämä, taas tien päällä ja Roomassa. Jo ties kuinka monetta kertaa urallani olen Roomassa. Kaikki on jo nähty täällä, joten joku voisi jopa sanoa meikäläisen kyllästyneen tähän hienoon kaupunkiin, joka kuhisee turisteja mihin vuodenaikaan tahansa. Joten turistikohteet on jo kierretty moneen kertaan, ehkä niistäkin voi sitten juttua tänne blogiin vuodattaa, mujtta ei nyt ehkä ihan nyt. Kertoillaan vähän arkisempia juttuja nyt.

Aika erikoiseen hotelliin olen nyt asettumassa. Varsin kivalla, perin italialaisella alueella, sanoisin, ei siis paljon turisteja jostain syystä näillä seuduilla, vaikka muutenhan niitä Rooma kuhisee tälläkin hetkellä, niin kuin sanoin. Lähikadulla on paljon pieniä peri-italialaisia perinteikkäitä putiikkeja kuten hedelmäkauppoja ja vihanneskauppoja ja sitten olihan siellä lihanleikkaamo ja mitäs vielä… Eli kun tässä nyt muutama päivä ollaan niin ehkä voisinkin koittaa kokata jotain?

Mutta mitäs sitä oikein suomalainen täällä italiassa kokkaisi? Lihapullia ja pernamuussia tietysti, läskisoossia ja rypyttäisi vähän karjalanpiirakoita kyytipojaksi? Ei kai sentään. Näihin tunnelmiin, palaillaan taas.

Terveisiä Ruotsista!

Arlandan lentokentällä sitä sitten taas pyörittiin oikein olan takaa, kaikenlaista häslinkiä oli, ja nyt kohta lähdetään kohti Osloa, katsotaan miten siellä käy, joudutaanko samnalaiseen pyöritykseen kuin täällä toisessa viikinkimaassa elikäs Svenssonien landissa Ruotsissa.

Jaa että mitäkö häslinkiä ja haipakkaa sitä sitten on täällä ollut? No, lentoyhtiöiden pientä mokailua aikataulujen ja järjestelyjen suhteen. Eihän kaikki aina käy niin kuin rasvattu. Ja sitten matkustajat meitä lentoemojakin lähestyvä kysymyksineen, että mitä nyt kun on sitä ja tätä. Ja eihän me aina tietystikään osata vastata, nytkin kaivattiin itse tietoa! Sitten sitä yrittää sumplia siinä välikädessä jonkinlaista infoa, jotta homma toimii…

Tosiaa siis parin tunnin päästä Osloon, siellä ei ole tullutkaan käytyä vähään aikaan, joten hauska piipahtaa tuolla vuonojen maassa. Harmi vain, ettei ehdi kauheasti nähdä muuta maista kuin lentokentät – sellaista nopeaa menoa tämä työ nimittäin on jos ei ole vielä teille blogini lukijoille käynyt selväksi. Palaillaan taas vaikka ensi viikolla uusien aiheiden parissa, hejsan!

Kotona vaihteeksi

Nyt on vähän paremmin taas aikaa tänään kirjoitella tänne blogiinkin, kun ei ole töitä tässä nyt ihan juuri. Harvinaista herkkua että saa omassa kotonaan olla useammankin päivän pikku tauolla. Lentoemännillähän ei sinänsä esimerkiksi viikonloput tietystikään mitenkään automaattisesti ole vapaapäiviä. Aika harvoin itse asiassa osuu vapaita noille päiville. Osuu mihin osuu.

Nyt osui niin, että ollaan siis koto-Suomessa ja syksyn sateissa. On kyllä harmaata ja ahdistavaa nämä kelit. Mutta toisaalta kivaa vaihtelua kun itse kuitenkin pääsee näkemään maailmaa niin paljon. Dubain aavikoilta aina Intian paahtavaan aurinkoon asti! Toivottavasti pääsisin tässä syksyn ja talven mittaan vielä vaikkapa Afrikkaan tai Etelä-Amerikan aurinkoon asti, se se vasta olisi poikaa kaamosmasennukseen taipuvaiselle suomineidolle!

Eipä tässä kummempia, kokkaillaan kerrankin itse ja aikaa on runsaasti käytössä, niin ehti tehdä jopa sitä trendikästä slow foodia mistä puhutaan. Pulled pork eli revitty possu venaileekin uunin uumenissa. Menenkin tästä kattamaan pöydän. Bon apetit teillekin sitten vaan, nähdään taas.

Sairastelua ulkomailla


Viime päivät ovat menneet vähän ikävimmissä merkeissä kuin yleensä, kun tuon Tanskassa asemalla syödyn aterian jälkeen alkoi tulla ikäviä oireita, melkein kuin ruokamyrkytyksen olisin saanut. Voi tietysti olla, ettei johtunut siitä ruoasta, vaan jostain muusta, mutta tämä nyt kuitenkin oli siis epäilykseni.

Eli siis suoraan sanoen on tullut viime aikoina tutuksi ”värikkäät haukotukset” eli ”pitkä sylki” elikäs ”lämmin henkäys”. Sairaudella on monta nimeä. Eli siis oksennusta pukkaa, eikä maha pidä sisällä oikein mitään. Paitsi että nyt on jo vähän parempi, tänään olen vetänyt jo kasvissosekeittoa antaumuksella ja se on pysynyt ihan hyvin. Ja lepoa, lepoa, se on tärkeää tietystikin kun sairastaa.

Sehän tässä vain on hankalaa, kun ei ole omassa kotonaan, jossa on helppoa sairastaa, vaan olen täällä kööpenhaminalaisessa hotellissa potemassa. En nyt tietenkään ole vielä siinä kunnossa että sairaalaan olisi pitänyt mennä. Eli täällä nyt sitten podetaan aikansa ja työvuorotkin jouduttu peruuttamaan siis. Mutta kohta taas lähdetään lentämään linnun lailla. Toivottavasti tervehdyn pian.

Lentokenttälounaalla

Jumissa jälleen kerran lentokentällä, mutta onneksi täältä saa aina sentään mainiota ruokaa. Ei ole valittamista monenkaan kentän ruoissa, mitä nyt Suomessa on aika onnettomat fasiliteetit gourmeen osalta. Mutta kaikki miljoonakaupungit ovat kyllä sen verran panostaneet kenttiinsä, että löytyy delicatesseniä ja ties mitä moneen makuun. Kovat hinnat ovat tietysti, mutta eihän se minua haittaa kun saan lentohenkilökunnan alennuksen.

No niin, nyt siis olen täällä Kööpenhaminan lentokentällä taas, mikä onkin jo ehtinyt käydä tutuksi viime vuosina. Hieno paikka ja hyvät ruoat. Päätin tässä peritanskalaisen smorgasbordin sijaan vetää naamariini intialaista kanaa. Tandoori chickeniä siis pitäisi oleman, mutta ei kai näillä täällä lentoasemalla sellaista kunnon tandooriuunia ole, joten ei se ihan aitoa intialaista tandooria silloin ole. Mutta maku on kohdallaan ja tuoksu on hyvä, joten eipä tässä aleta valittmaaan teknisistä seikoista.

Sitten tässä on jotain tällaisia kuppeja, missä on ikään kuin dippaukseen kastikkeita. Vihreää jännää kastiketta, mikä on varmaan jotain minttua. Jees! Se on morjens nyt ja ensi viikkoon.

Pyhässä maassa

Dubai jäi taakse ja nyt ollaankin Tel Avivissa. Eli Israelissa, jos ette tienneet. Lähi-idän sydämessä ja parin tunnin päässä Jerusalemista, pyhästä kaupungista siis. Tel Aviv on liberaali ja moderni hieno kaupunki. Kuumahan täällä on kuin..niin..aavikolla, sillä aavikollehan tämä maa on rakennetut. Mutta hienosti on rakennettu, oikein modernilta näyttää.

Eikä tänne mitkään sodan äänet kuulu, jos täällä nyt jotain soditaan. Kai ne jossain tuolla pitkällä jotain paukuttelevat, ei ole minun asiani juurikaan. Mutta kyllä täällä Tel Avivissa on turisteja esimerkiksi. Varsinkin noita amerikkalaisia, jotka mongertavat vahvalla aksentillaan, minne ikinä täällä menetkin. Kyllähän täällä silti senkin huomaa, että sotaa käydään ja terrorismin uhka on kaikkialla.

Joutuu nimittäin ulkomaalaisena aikamoiseen syyniin aina lentokentällä. Mutta kai se on heidän pakko, kun niin moni täällä lähiympäristössä haluaa heille pahaa. En ymmärrä tätä maailmaa. Olihan se Dubaikin moderni ja hieno, mutta täällä sentään ihmiset saavat olla vapaita. Ja vaikka bilettää, mitä dubaissa tekevät ainoastaan ulkomaalaiset ja paikalliset miljardöörit.

Onnea Ashtonille ja Milalle

Suosikkini elokuvien näyttelijöistä, eli kultapoika Ashton Kutcher, paremmin Seventies Shoyn Kelsona tunnettu mies siis, on saanut tyttöystävänsä Mila Kunisin kanssa tyttövauvan! Eikö tämä ole hämmästyttävää, että tämä pari on yhdessä, kun he olivat pari alunperin siinä Showssa?

Silloin he eivät seukanneet, kun Ashton oli tuon vanhemman Demi Mooren kanssa varmaankin siihen aikaan. Ja Mila jonkun muun kanssa. Mutta nyt monia vuosia myöhemmin, he ovat kihloissa ja saavat vauvan. Eikö ole erikoista? Tällaisia minä mietin tällä hetkellä täällä hotellissa. Arvatkaapa missä olen? Olen Dubaissa, mutta enpä ehdi täällä kauaa enää olla, kun lento lähtee taas tuossa muutaman tunnin päästä. Ei ehdi paljoa levätä näillä reissuilla!

Mutta ehtiihän tässä sentään julkkisten juorusivustot käymään läppärillä läpi. Sieltä tuon Ashtonin lapsijutunkin bongasin. Minä luen näitä juorusivustoja antaumuksella, Perez Hiltonia ja paparazzien sivustoja. Se on parasta viihdettää. Mutta tosiaan, nyt täytyy laittaa kone kiinni, että ehdin ottaa vielä nokoset ennen kuin matka Dubaista eteenpäin jatkuu!