Terveisiä Ruotsista!

Arlandan lentokentällä sitä sitten taas pyörittiin oikein olan takaa, kaikenlaista häslinkiä oli, ja nyt kohta lähdetään kohti Osloa, katsotaan miten siellä käy, joudutaanko samnalaiseen pyöritykseen kuin täällä toisessa viikinkimaassa elikäs Svenssonien landissa Ruotsissa.

Jaa että mitäkö häslinkiä ja haipakkaa sitä sitten on täällä ollut? No, lentoyhtiöiden pientä mokailua aikataulujen ja järjestelyjen suhteen. Eihän kaikki aina käy niin kuin rasvattu. Ja sitten matkustajat meitä lentoemojakin lähestyvä kysymyksineen, että mitä nyt kun on sitä ja tätä. Ja eihän me aina tietystikään osata vastata, nytkin kaivattiin itse tietoa! Sitten sitä yrittää sumplia siinä välikädessä jonkinlaista infoa, jotta homma toimii…

Tosiaa siis parin tunnin päästä Osloon, siellä ei ole tullutkaan käytyä vähään aikaan, joten hauska piipahtaa tuolla vuonojen maassa. Harmi vain, ettei ehdi kauheasti nähdä muuta maista kuin lentokentät – sellaista nopeaa menoa tämä työ nimittäin on jos ei ole vielä teille blogini lukijoille käynyt selväksi. Palaillaan taas vaikka ensi viikolla uusien aiheiden parissa, hejsan!

Kotona vaihteeksi

Nyt on vähän paremmin taas aikaa tänään kirjoitella tänne blogiinkin, kun ei ole töitä tässä nyt ihan juuri. Harvinaista herkkua että saa omassa kotonaan olla useammankin päivän pikku tauolla. Lentoemännillähän ei sinänsä esimerkiksi viikonloput tietystikään mitenkään automaattisesti ole vapaapäiviä. Aika harvoin itse asiassa osuu vapaita noille päiville. Osuu mihin osuu.

Nyt osui niin, että ollaan siis koto-Suomessa ja syksyn sateissa. On kyllä harmaata ja ahdistavaa nämä kelit. Mutta toisaalta kivaa vaihtelua kun itse kuitenkin pääsee näkemään maailmaa niin paljon. Dubain aavikoilta aina Intian paahtavaan aurinkoon asti! Toivottavasti pääsisin tässä syksyn ja talven mittaan vielä vaikkapa Afrikkaan tai Etelä-Amerikan aurinkoon asti, se se vasta olisi poikaa kaamosmasennukseen taipuvaiselle suomineidolle!

Eipä tässä kummempia, kokkaillaan kerrankin itse ja aikaa on runsaasti käytössä, niin ehti tehdä jopa sitä trendikästä slow foodia mistä puhutaan. Pulled pork eli revitty possu venaileekin uunin uumenissa. Menenkin tästä kattamaan pöydän. Bon apetit teillekin sitten vaan, nähdään taas.

Sairastelua ulkomailla


Viime päivät ovat menneet vähän ikävimmissä merkeissä kuin yleensä, kun tuon Tanskassa asemalla syödyn aterian jälkeen alkoi tulla ikäviä oireita, melkein kuin ruokamyrkytyksen olisin saanut. Voi tietysti olla, ettei johtunut siitä ruoasta, vaan jostain muusta, mutta tämä nyt kuitenkin oli siis epäilykseni.

Eli siis suoraan sanoen on tullut viime aikoina tutuksi ”värikkäät haukotukset” eli ”pitkä sylki” elikäs ”lämmin henkäys”. Sairaudella on monta nimeä. Eli siis oksennusta pukkaa, eikä maha pidä sisällä oikein mitään. Paitsi että nyt on jo vähän parempi, tänään olen vetänyt jo kasvissosekeittoa antaumuksella ja se on pysynyt ihan hyvin. Ja lepoa, lepoa, se on tärkeää tietystikin kun sairastaa.

Sehän tässä vain on hankalaa, kun ei ole omassa kotonaan, jossa on helppoa sairastaa, vaan olen täällä kööpenhaminalaisessa hotellissa potemassa. En nyt tietenkään ole vielä siinä kunnossa että sairaalaan olisi pitänyt mennä. Eli täällä nyt sitten podetaan aikansa ja työvuorotkin jouduttu peruuttamaan siis. Mutta kohta taas lähdetään lentämään linnun lailla. Toivottavasti tervehdyn pian.

Lentokenttälounaalla

Jumissa jälleen kerran lentokentällä, mutta onneksi täältä saa aina sentään mainiota ruokaa. Ei ole valittamista monenkaan kentän ruoissa, mitä nyt Suomessa on aika onnettomat fasiliteetit gourmeen osalta. Mutta kaikki miljoonakaupungit ovat kyllä sen verran panostaneet kenttiinsä, että löytyy delicatesseniä ja ties mitä moneen makuun. Kovat hinnat ovat tietysti, mutta eihän se minua haittaa kun saan lentohenkilökunnan alennuksen.

No niin, nyt siis olen täällä Kööpenhaminan lentokentällä taas, mikä onkin jo ehtinyt käydä tutuksi viime vuosina. Hieno paikka ja hyvät ruoat. Päätin tässä peritanskalaisen smorgasbordin sijaan vetää naamariini intialaista kanaa. Tandoori chickeniä siis pitäisi oleman, mutta ei kai näillä täällä lentoasemalla sellaista kunnon tandooriuunia ole, joten ei se ihan aitoa intialaista tandooria silloin ole. Mutta maku on kohdallaan ja tuoksu on hyvä, joten eipä tässä aleta valittmaaan teknisistä seikoista.

Sitten tässä on jotain tällaisia kuppeja, missä on ikään kuin dippaukseen kastikkeita. Vihreää jännää kastiketta, mikä on varmaan jotain minttua. Jees! Se on morjens nyt ja ensi viikkoon.

Pyhässä maassa

Dubai jäi taakse ja nyt ollaankin Tel Avivissa. Eli Israelissa, jos ette tienneet. Lähi-idän sydämessä ja parin tunnin päässä Jerusalemista, pyhästä kaupungista siis. Tel Aviv on liberaali ja moderni hieno kaupunki. Kuumahan täällä on kuin..niin..aavikolla, sillä aavikollehan tämä maa on rakennetut. Mutta hienosti on rakennettu, oikein modernilta näyttää.

Eikä tänne mitkään sodan äänet kuulu, jos täällä nyt jotain soditaan. Kai ne jossain tuolla pitkällä jotain paukuttelevat, ei ole minun asiani juurikaan. Mutta kyllä täällä Tel Avivissa on turisteja esimerkiksi. Varsinkin noita amerikkalaisia, jotka mongertavat vahvalla aksentillaan, minne ikinä täällä menetkin. Kyllähän täällä silti senkin huomaa, että sotaa käydään ja terrorismin uhka on kaikkialla.

Joutuu nimittäin ulkomaalaisena aikamoiseen syyniin aina lentokentällä. Mutta kai se on heidän pakko, kun niin moni täällä lähiympäristössä haluaa heille pahaa. En ymmärrä tätä maailmaa. Olihan se Dubaikin moderni ja hieno, mutta täällä sentään ihmiset saavat olla vapaita. Ja vaikka bilettää, mitä dubaissa tekevät ainoastaan ulkomaalaiset ja paikalliset miljardöörit.

Onnea Ashtonille ja Milalle

Suosikkini elokuvien näyttelijöistä, eli kultapoika Ashton Kutcher, paremmin Seventies Shoyn Kelsona tunnettu mies siis, on saanut tyttöystävänsä Mila Kunisin kanssa tyttövauvan! Eikö tämä ole hämmästyttävää, että tämä pari on yhdessä, kun he olivat pari alunperin siinä Showssa?

Silloin he eivät seukanneet, kun Ashton oli tuon vanhemman Demi Mooren kanssa varmaankin siihen aikaan. Ja Mila jonkun muun kanssa. Mutta nyt monia vuosia myöhemmin, he ovat kihloissa ja saavat vauvan. Eikö ole erikoista? Tällaisia minä mietin tällä hetkellä täällä hotellissa. Arvatkaapa missä olen? Olen Dubaissa, mutta enpä ehdi täällä kauaa enää olla, kun lento lähtee taas tuossa muutaman tunnin päästä. Ei ehdi paljoa levätä näillä reissuilla!

Mutta ehtiihän tässä sentään julkkisten juorusivustot käymään läppärillä läpi. Sieltä tuon Ashtonin lapsijutunkin bongasin. Minä luen näitä juorusivustoja antaumuksella, Perez Hiltonia ja paparazzien sivustoja. Se on parasta viihdettää. Mutta tosiaan, nyt täytyy laittaa kone kiinni, että ehdin ottaa vielä nokoset ennen kuin matka Dubaista eteenpäin jatkuu!

Laitteiden käyttöiästä

Yritin kirjoittaa otsikkoon monikon, siis sanan ”iät” monikossa, mutta mikä se oikein olisi, i´istä? Ei, minusta ei ole kyllä näihin kirjoitushommiin, voi voi… No niin, mennään kuitenkin aiheeseen, eli siihen mistä viime viikolla oikeastaan aloitin, eli näihin tietokoneisiin. Kun niin pelästyin sitä että hajosiko tämä kone vallan. No, ei se kai hajonnut, mutta kyllä tarvii varautunut olla koko ajan.

Nimittäin muutama vuosi sitten edellinen kone meni käyttökelvottomaksi ihan itsestään myös. Pikku hiljaa alkoi tulla enemmän ja enemmän kränää, sitten taas välillä toimi. Sekin oli ehkä jotain neljä vuotta käytössä ja sitten loppui sen Fujitsun tarina siihen. Nyt on tämä uudempi vehje ollut käytössä semmoiset reilut pari vuotta ja ne ensimmäiset oireet hajoamisesta on selvästi näkyvissä, epäilen.

Olenkin alkanut epäillä sellaista, että näiden koneiden käyttöikä tehdään siellä tehtaissa tahallaan näin lyhyeksi, että ihmiset saadaan ostamaan uusi kone joka kolmen-neljän vuoden välein. Sama kännyköissä, eihän ne kenelläkään kestä. Tämä on salaliitto, sanokaa minun sanoneen!

Muistakaa varmuuskopiointi!

Voi kauhia kun ehdin tänään pelästyä, kun tietokoneeni oli mennyt ihan pimeäksi. Tai siis, siniseksi, oli tullut semmoinen sininen ruutu ja koko läppäri oli ihan kuuma ja puhisi äänekkäästi. Siinä luki englanniksi sitten jotain, että ota yhteys tekniikan asiantuntijaan tai muuta sellaista. Voi voi, mistä minä sellaisen löytäisin.

No, painoin koneen pois päältä – ei meinannut aluksi mennä edes pois päältä! – mutta sitten lopulta se meni. Sitten pistin sen uudelleen päälle ja semmoiseen vikasietotilaan. Sitten otinkin heti tuollaisen muistitikun ja aloin kopioida kaikkea mahdollista tärkeää, mitä koneeseen on kertynyt, niin sille tikulle. Ja sitten aion ostaa toisenkin tikun, jotta voin kopioida vielä lisää. No, konehan sitten toimikin ihan normaalisti siitä lähtien.

Mutta kyllä sydän nousi kurkkuun, kun mietti, että nytkö menee kaikki mitä sinne on tallennettu… Tällä kertaa tämä meni hyvin, ei tarvinnut viedä konetta minnekään korjaukseen. Enkä edes tiedä mihin sen veisi. Onkohan näissä koneissa joku vakuutus, kun ei minulla mitään kuittia ainakaan varmaan ole. No se on sen ajan murhe sitten kun menee lopullisesti mäsäksi!

Lottohuijaus

Kyllä minua niin kismitti kun luin, että Loton superpotti eli yli 60 miljoonaa oli jonnekin Espoon hienostoalueelle mennyt. Sitten netissä kulki semmoinen valokuva, jossa joku näytti sitä voittokuponkia. Sitten kuulemma joku teinipoika oli selostanut jossain sosiaalisessa mediassa voitostaan tämän kuvan kanssa. Vähän jäi mietityttämään, että josko se oikeasti olikin se voittaja, ja kertoikin huijanneensa vain siksi, että mediahuomio oli niin liiallista, että alkoi pelottaa ihan oikeasti. Että mieluitenhan sen voittonsa kätkee, ettei joka puolella ole kohta vippaajaa jonoksi asti…

Niin, kyllä se kismittämään jäi, ettei omalle kohdalle osunut. Nimittäin sitten olisin varmaan lopettanut työt ja vain matkustellut ja hankkinut muutaman kodin eri puolille maailmaa. Ai jai, se olisi elämää. Lottovoittajan elämää… Mutta eihän tuo koskaan minun kohdalle osu, kun olen niin huonotuurinen. Aina ässäarvastakin tulee vain nolla euroa.

Tosin tällä kertaa ei voi valittaa, ettei voittoa tullut, kun en pelannut koko lottoa lainkaan. Minä olen niin kiireinen ihminen, etten jaksa mitään kuponkeja joka viikko täytellä. Nytkin väsyttää kun on niin kauheasti ollut töitä. Eli ei muuta tällä erää, öitä

Miley Cyruksen synttärit

No kirjoitellaanpa lisää julkkiksista kun alkuun tuosa pari viikkoa sitten päästiin! Miley Cyrus, yksi lemppariartisteistani tuon Lady Gagan ohella, meni ja täytti 21 vuotta. Amerikassa se on siis varsinainen täysi-ikäisyyden raja, koska silloin saa juoda alkoholia baarissa. Eli nyt vasta ylitti villi Miley tämän rajapyykin. Hänethän muistetaan rajuista tempauksistaan keikoilla ja lehdistössä.

Hän oli ennen sellainen naapurintyttö, vähän sellainen tylsäkin. Sitten hän pari vuotta sitten ikään kuin loi nahkansa ja kehitti uuden imagon, leikkasi tukan ja laittoi uudet vaatteet. Tai oikeastaan oli laittamatta, sillä niin usein hän on melkein alasti, heh eh. Mutta tosiaan siis, lujaa on Mileyllä mennyt viime vuodet, eikä hän ole kritiikittäkään säilynyt.

Mutta kyllä media seuraa silmä herkeämättä Mileyn liikkeitä. Hänen uusi sinkkunsa on aina iso tapaus. Miley teki itsestään ison staran hyvin nopeasti. Hän oli ennen sellainen lapsitähti, mutta nyt hän on aikuisten liigassa. Kovat piipussa siis eteenpäin, Miley! Olet meidän lentoemäntien ykköslaulaja!